Gävlessa asuva Irja Olsson oli seitsemänvuotias, kun hen pakeni Ruotsin puolelle Haaparannalle Lapin sodasta.
Sitä käytiin Suomen ja Saksan välillä vuonna 1944. Sota Ukrainassa muistuttaa Irjaa hänen omista kokemuksistaan.
- Se herättää kaikki ne vanhat tunteet.
Tunnen, että tiedän miltä lapsesta tuntuu ja toivon, että niin pitkään kuin mahdollista lapsi saa olla ainakin äitinsä kanssa, jos isä ei saa paeta.
Tuli Ruotsiin sotalapsena
Kun Irja tuli Ruotsiin sotalapsena, hinne ja hinne siskonsa ottivat äidin roolin ja huolehtivat kaksivuotiaasta sisarestaan.
- Meidän oli pakko pysyä voimakkaina tämän vauvan vuoksi.
Luulen, että meidän piti kasvaa aika nopeasti silloin.
Irja arvelee, että tärkein asia sotaa pakenevalle lapselle on se, että lähettyvillä on rakastavia aikuisia.
- Ja että ei jää yksin millään tavalla, koska lapsi ei ymmärrä, miksi kaikki tapahtuu.
Siitä tunteesta ei pääse koskaan eroon, koska lapsi voi syyllistää itseään.